Aiemmin olen kirjoittanut Italiassa vietetystä lomasta ja siitä, minkälaisia merkkejä ja viestejä siellä sain.
Palaan vielä kerran tuohon matkaan. Ensimmäisten viestien jälkeen en moneen päivään merkkejä saanut. Arvelen sen johtuvan siitä, että odotin niitä niin kovin. Ehkä ne tulevat juuri silloin, kun ei osaa odottaa.
Mustarastaat pihapensaassa
Lähellä asusteleva mustarastaspariskunta oli varsin mielenkiintoinen ja siitä haluan vielä kertoa.
Pesä sijaitsi läheisessä pihapensaassa. Aluksi linnut rapistelivat piilossa pensaikossa eivätkä paljon näyttäytyneet. Päivä päivältä ne alkoivat viihtyä enemmän puiden oksilla ja pikkuhiljaa tulivat yhä lähemmäksi selvästi rohkeammin, kun tottuivat läsnäoloomme. Ihan kuin olisivat tulleet tervehtimään uusia tuttujaan.
Eräänä iltana emme tuttuun tapaan istuneetkaan ulkona pihapöydän ääressä, vaan olimmekin sisällä. Säätila oli silloin poikkeuksellisesti hieman viileä. Tällöin linnut lensivät useita kertoja läheltä ikkunaa, ihan kuin ihmetellen miksi nyt olemmekin siellä sisällä. Se oli kovin hämmentävää. Kauniita lintuja kyllä ovat. Ja käyttäytyminen on jotenkin kovin vaikuttavaa.
Pesäpensaan lähelle en kuitenkaan uskaltanut mennä. Onneksi saimme kuitenkin kuunnella niiden lumoavan kaunista laulua joka päivä. Mukava lisä vähän tylsään kyyhkysten ujellukseen.
Kun sitten viimeinen lomapäivämme koitti, oli heti aamulla nurmikolle ilmestynyt kaksi mustaa sulkaa. Uskon mustarastaiden jättäneen nämä meille hyvän kotimatkan toivotukseksi ja kiitokseksi kahden viikon “naapuruudesta”.
Long living the peace