Joskus pitää tehdä tilaa
Jokin aika sitten kirjoitin täällä siitä, kuinka olin päättänyt tehdä elämässäni vähän enemmän tilaa.
Olin jättänyt messuja väliin ja muutenkin yrittänyt tietoisesti vähentää tekemistä. Minulla ei ollut mitään suurta suunnitelmaa siitä, mitä vapautuneella ajalla tekisin. Ajattelin vain, että ehkä kaikkea tilaa ei tarvitsekaan heti täyttää. Että joskus voi jättää oven vähän raolleen ja katsoa, mitä sieltä tulee.
En silloin tiennyt, mille olin tekemässä tilaa.
Nyt taidan tietää ainakin osan vastauksesta.
Siinä tilassa syntyi kirja
Nyt tuo kirja on valmis. Saan ottaa sen käteeni, selailla sen sivuja ja ajatella, että tässä se nyt on – jotakin sellaista, mitä ei vielä silloin ollut olemassa, kun päätin jättää elämässäni vähän enemmän tilaa.
Kirjan tekeminen omakustanteena on ollut paljon enemmän kuin tekstien kirjoittamista ja kuvien tekemistä. Omakustantajana olen vastannut itse projektista ja sen etenemisestä – vaikka kaikkea en tietenkään ole tehnyt yksin. Kirjan graafisen suunnittelun, taiton ja painotekniset asiat hoiti alan ammattilainen Tiina Leppämäki / Tintti Design, jonka käsissä ajatuksistani, teksteistäni ja kuvistani rakentui oikean kirjan näköinen kokonaisuus.
Omakustanne on myös melkoinen rahallinen panostus pienelle yrittäjälle. Painos on maksettava ennen kuin tietää, kuinka moni kirja lopulta löytää lukijansa.
Ehkä siinäkin on kyse vähän samasta asiasta kuin tilan tekemisessä. Kaikkea ei voi tietää etukäteen. Jossakin vaiheessa täytyy vain uskaltaa luottaa siihen, että tämä on tekemisen arvoista.
Ja nyt on vuorossa seuraava vaihe: kirjan päästäminen maailmalle.
Samaan aikaan yksi aikaisemmin sivuun jättämäni asia on palaamassa.
Messut.
Tänä syksynä niitä on taas edessä, ja tällä viikolla lähden ensimmäiseen tapahtumaan uuden kirjani kanssa. Siinäkin on jotakin mukavan ympyrän sulkeutuvaa. Jätin aikanaan messuja pois tehdäkseni tilaa jollekin, jota en vielä osannut nimetä. Nyt palaan messupöydän taakse ja mukanani on kirja, joka ehkä juuri sen tilan ansiosta sai mahdollisuuden syntyä.
Toki elämä ei oikeasti kulje näin siisteinä ympyröinä. Enkä tiedä, mitä kaikkea olisi tapahtunut, vaikka olisin tehnyt toisin.
Mutta kaikkea ei tarvitsekaan tietää.
Joskus riittää, että huomaa jonkin asian vievän liikaa tilaa ja uskaltaa hetkeksi luopua siitä. Vaikka ei vielä tietäisi, mitä sen tilalle tulee.
Ja ehkä juuri siinä tyhjässä kohdassa voi syntyä jotakin, mitä ei olisi osannut etukäteen suunnitellakaan.
Minulle se oli tällä kertaa kirja.
Mitä seuraavaan tyhjään tilaan joskus syntyy, sitä en vielä tiedä.
Ja hyvä niin.