Keskeneräisyyden kauneus

Viime aikoina olen miettinyt sitä, miten eri tavalla ihmiset lepäävät.

Moni haaveilee lomasta, jolloin ei tarvitse tehdä mitään. Sellaisesta ajasta, jolloin kalenteri on tyhjä eikä mikään odota tekijäänsä. Minä taas huomasin parin viikon Italian matkan jälkeen odottavani kotiinpaluuta.

Maapaikassani vastassa oli puoli hehtaaria pihaa, nurmikkoa, kitkettäviä kukkapenkkejä, erilaisia projekteja ja pitkä lista suunnitelmia. Oli keskeneräisiä asioita ja uusia ideoita. Ja kummallista kyllä, juuri se tuntui hyvältä.

Loman aikana aivot saivat levätä, mutta samalla syntyi uusia ajatuksia. Piirsin luonnoksen korusta, suunnittelin kylpyhuoneremonttia ja huomasin jälleen kerran, että minun mieleni lepää usein silloin, kun saan suunnitella ja tehdä.

Ehkä siksi olen aina viihtynyt käsillä tekemisen parissa.

 

Kun tekemisen ilo löytyy uudelleen

Viime aikoina olen innostunut pitkästä aikaa myös maalaamaan. Ensi vuoden kalenterikuvia on syntymässä. On ollut mukava huomata, että luovuus ei ole kadonnut mihinkään, vaikka välillä on ollut hiljaisempia kausia. Joskus se tarvitsee vain vähän tilaa ja aikaa tullakseen takaisin.

Sain myös käsiini ensimmäiset vedokset kirjasta, jota olen tehnyt pitkään. Se oli jännittävä ja hieno hetki. Pitkään ajatuksissa, luonnoksissa ja tiedostoissa elänyt projekti alkoi näyttää oikealta kirjalta.

Suurin osa elämästä on keskeneräistä

Samalla kirjan vedokset muistuttivat minua yhdestä asiasta.

Useimmat elämän tärkeimmät asiat ovat pitkään keskeneräisiä.

Kirja ei valmistu yhdessä päivässä. Puutarha ei ole koskaan täysin valmis. Remontit valmistuvat yksi kerrallaan, mutta samalla mielessä on jo seuraava suunnitelma. Ja ehkä hyvä niin.

Olen huomannut, että en odota iloa vasta siihen hetkeen, kun jokin on valmis. Suurin osa ilosta syntyy matkalla.

Siitä, kun ensimmäiset siemenet pääsevät maahan.

Siitä, kun maalaus alkaa vähitellen löytää muotonsa.

Siitä, kun huomaa oppineensa jotain uutta.

Tai siitä, kun pitkään työstetty kirja ottaa jälleen yhden askeleen eteenpäin.

Ehkä juuri keskeneräisyys pitää meidät liikkeessä

Joskus ajattelen, että elämä olisi paljon tylsempää, jos kaikki olisi valmista.

Ehkä juuri keskeneräisyys pitää meidät liikkeessä. Se antaa syyn haaveilla, suunnitella ja kokeilla uutta.

Ja ehkä juuri siksi palasin Italiasta kotiin niin hyvillä mielin.

Täällä odottivat keskeneräiset projektit, uudet ideat ja kaikki ne asiat, jotka tekevät tästä elämästä juuri minun näköiseni.

Ja juuri nyt se tuntuu aika hyvältä.