Kun ei vielä tiedä, mutta tuntee

On hetkiä, jolloin elämässä ei ole selkeitä vastauksia. Ei suuria päätöksiä, ei valmiita suunnitelmia. Silti sisällä on tunne – hiljainen mutta sitkeä – että jokin on liikkeellä. Jokin uusi on tulossa, vaikka sen muotoa ei vielä näe.

Moni meistä tunnistaa tämän vaiheen. Se ei ole kriisi, muttei myöskään seesteinen perille saapuminen. Pikemminkin hetki, jossa vanha alkaa hellittää otettaan, ja uusi vasta harjoittelee olemassaoloaan.

Tässä vaiheessa mieli haluaisi usein kiirehtiä. Nimetä muutoksen, ymmärtää sen tarkoituksen, tietää mihin suuntaan pitäisi kulkea. Mutta kaikki elämän muutokset eivät synny päätöksistä. Osa niistä syntyy kuuntelemisesta.

Hiljainen tieto

On olemassa tietoa, joka ei tule järjen kautta. Se tuntuu kehossa, mielialassa, valinnoissa, joita alkaa tehdä ehkä huomaamattaan. Jotkin asiat jäävät pois. Jokin vetää puoleensa. Kaikki ei ole vielä sanoitettavissa, mutta suunta alkaa hahmottua pieninä merkkeinä.

Tällainen tunne voi herätä monella tavalla: elämänmuutoksen jälkeen, sairauden tai pysähtymisen myötä, tai joskus ihan vain siksi, että on aika. Aika kasvaa ulos jostain vanhasta.

Usein tämä vaihe tuntuu epävarmalta juuri siksi, että sitä ei voi mitata tai todistaa. Mutta epävarmuus ei tarkoita, ettei mitään tapahtuisi. Päinvastoin – moni merkityksellinen asia saa alkunsa juuri näin, hiljaa ja huomaamattomasti.

Kaiken ei tarvitse olla vielä selvää

Yhteiskunta ympärillämme korostaa selkeyttä: tavoitteita, suuntaa, näkyviä tuloksia. Siksi voi tuntua oudolta tai jopa väärältä olla vaiheessa, jossa ei vielä tiedä. Mutta elämä ei kulje suoraviivaisesti. Se etenee sykleissä, pysähdyksissä ja uudelleen suuntautumisissa.

Kun ei vielä tiedä, mutta tuntee, voi olla tärkeämpää antaa itselleen lupa olla tässä hetkessä kuin yrittää hypätä seuraavaan. Kuunnella, mikä tuntuu oikealta juuri nyt – ei lopullisesti, vaan tämän päivän mittakaavassa.

Ehkä vastaus ei ole vielä muoto, vaan tunne.
Ehkä tehtävä ei ole toiminta, vaan tilan tekeminen.

Luottamusta keskeneräisyyteen

Tällaisessa vaiheessa voi harjoitella lempeää luottamusta. Luottamusta siihen, että elämä tietää joskus enemmän kuin mieli. Että suunta kirkastuu ajallaan, eikä kaikkea tarvitse pakottaa näkyviin ennen kuin se on valmis.

Kirjoitan tätä myös omasta kokemuksestani käsin. Olen huomannut, että vaikka vastaukset eivät ole vielä selviä, tunne on silti ollut varma. Se on ohjannut valintoja hiljaa, askel kerrallaan.

Jos olet itse tässä kohdassa, et siis ole yksin. Moni meistä kulkee läpi hetkien, jolloin ei vielä tiedä – mutta tuntee silti, että jokin on muuttumassa.

Ja ehkä se riittää juuri nyt.