Kun jokin uusi alkaa hahmottua

Viime kuukausina olen puhunut usein siitä, että olen tehnyt tilaa.

En kuitenkaan pitkään aikaan tiennyt, mitä kohti olin menossa. Tiesin vain, että jokin vanha tapa tehdä ja olla ei enää tuntunut aivan omalta. Kalenteriin jäi enemmän tyhjää, osa messuista jäi pois ja moni asia sai odottaa.

Se tuntui välillä jopa oudolta. Kun on tottunut tekemään paljon ja pitämään monta asiaa liikkeessä, hiljaisempi vaihe voi tuntua epätavalliselta.

Mutta nyt huomaan, että juuri siinä tilassa jokin alkoi vähitellen hahmottua.

Kun kirjoittaminen alkaa kutsua

Olen alkanut kirjoittaa.

En vielä puhu siitä valmiina asiana, koska se ei sitä ole. Mutta olen rakentamassa kokonaisuutta, joka kuljettaa lukijaa 12 viikon matkalla kohti lempeämpää ja rohkeampaa suhdetta itseensä.

Kun aloin kirjoittaa, huomasin nopeasti, että ensimmäiset teemat olivat selvät. Ne eivät olleet suuria tavoitteita tai suuria muutoksia, vaan jotain paljon perustavampaa:

turva,

lempeys

ja se, miten puhumme itsellemme.

Lempeämpi suhde itseensä

Moni meistä osaa olla lempeä muille, mutta itselleen paljon ankarampi. Moni tunnistaa toisten tarpeet, mutta ohittaa helposti omansa.

Siksi ensimmäinen ajatus, jonka äärelle olen pysähtynyt, on hyvin yksinkertainen mutta samalla suuri:

olen turvassa itsessäni.

Se ei tarkoita, että elämä olisi aina helppoa tai selkeää. Se tarkoittaa enemmänkin sitä, että voi oppia kuuntelemaan itseään – omia tunteitaan, rajojaan ja tarpeitaan.

Kun turva alkaa löytyä sisältä, moni asia muuttuu.

Ei ehkä kerralla, mutta vähitellen.

Ulkoinen tila ja sisäinen muutos

Samaan aikaan elämässäni tapahtuu myös jotain hyvin konkreettista. Maapaikkani navetta on alkanut hiljalleen muuttua galleriaksi. Yksi nurkka kerrallaan, vähän kerrallaan. Valoa lisää, turhaa pois.

Ehkä ulkoinen tila heijastaa jotakin sisäistä.

Tuntuu siltä, että olen nyt vaiheessa, jossa kaikki ei vielä ole valmista. Mutta suunta alkaa näkyä.

Ja ehkä elämässä ei tarvitsekaan aina tietää kaikkea etukäteen.

Kun jokin uusi on alkanut

Joskus riittää, että huomaa:

jokin uusi on alkanut.